Erinäistä ajatuksenvirtaa aina välillä virtaa vasemmanpuoleisen ja oikeanpuoleisen korvan välissä. En ole blogia kirjoittanut aikoihin, mutta nyt tuli sellainen ahaa-elämys, että päätin varmaankin pariin vuoteen ensimmäistä kertaa kirjoitella tämäntyylistä.

Me kilpailemme jatkuvasti. Jos ei mitenkään muuten, niin kuitenkin siinä, että vertailemme tekemisiämme ja olemistamme, myös olemustamme muihin. Yleisin ajatus ihmisen päässä, ainakin täällä pohjolassa lienee “mitä tuo/nuo/ne ajattelee/ajattelevat minusta”. Ainakin hyvin yleinen.

Omassa elämässäni tuo kysymys on varmastikin hyvin yleinen, joskin mitä suurimmassa määrin turha. Tottakai meidän täytyy tarkkailla itseämme suhteessa ympäröivään maailmaan sopautuaksemme mahdollisimman tasapainoisesti tähän kokonaisuuteen, mutta helposti tämä raja ylittyy siten, että alamme suorittamaan ja hakemaan tietyllä tavoin hyväksyntää mukautumalla monin tavoin niihin normeihin, jotka kuvittelemme olevan siinä pienessä sektorissa, jossa olevia voidaan kutsua “cooleiksi”.

Olla viisaampi, fiksumpi, paremman näköinen, vahvempi ja/tai houkuttelevampi kuin muut, siinä tavoitetta elämälle. Kuinka usein näihin saappaisiin mahtuu ilman toisten väheksymistä, alentamista tai kunnioituksen puutetta? Kuinka usein me nauramme toisten epäonnistumisille, olemukselle tai virheille, halveksimme salaa tai hyvinkin julkisesti jotain missä toinen ei mahdu kuviteltuun muottiin, on jollain tasolla poikkeava siitä illuusiosta, joka meillä jokaisella on sanasta “normaali” tai jopa “normaalia parempi”.

Onko mahdollista olla itsensä kanssa sinut, tasapainoinen ja onnellinen ilman toisen alistamista millään tasolla?

Sillä tavoin ei voi elää, etteikö jotain mitä teet tai jopa olet loukkaisi jotain toista. Mielensäpahoittajia löytyy jokaisesta postiosoitteesta, jos ei säännöllisesti niin ainakin vaihtelevasti. Elää hyvin ja sopusoinnussa muiden rinnalla, olla kiitollinen itsestä ja toisista, kaikkine puolinemme, hyvine ja huonoine ominaisuuksinemme, siinäpä tavoitetta elämälle.

En ole koskaan saanut tyydytystä siitä, että olen teoin, sanoin tai ajatuksin halveksinut muita. Päinvastoin, siitä tulee ainakin henkilökohtaisesti minulle riippakivi, herkkänä ja oikeaan pyrkivänä, joskin säännöllisesti epäonnistuvana se tulee kiveksi minun kenkääni, eikä jätä rauhaan ennen kuin sen poistaa.

Jos päivälle on hyvä valita joku teema, tänään valitsen sen, että pyrin aktiivisesti olemaan halveksimatta, alentamasta tai vähättelemästä ketään, en itseäni enkä muita. Ja jos epäonnistun, aloitan alusta.

Ison kirjan neuvoin: “Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”